Sähkökirjat kuuluvat kansalle!

Mikko Aarne

Julkaistaanko Suomessa liikaa kirjoja?

Olin toissapäivänä Helsingin kirjailjoiden järjestämässä tilaisuudessa keskustelemassa kirjahommeleiden tulevaisuudesta. Jarmo Papinniemi nosti esiin kysymyksen, julkaistaanko kirjoja Suomessa liikaa. Saman kysymyksen on viime aikoina esittänyt esimerkiksi Pasi Ilmari Jääskeläinen.

Suomessa ilmestyy vuosittain noin 15 000 uutta kirjaa. Se tarkoittaa yhtä uutuutta noin 360 henkeä kohden. Näiden lisäksi on vielä paljon kirjallisuutta, joka ei saa kirjan statusta, verkkojulkaisuja, isbn-numeroimattomia pienpainatteita ja muuta. Aika paljonhan tuossa tietysti on. Mutta liikaa? Ei.

Kirja-alalla on tapahtunut yhtä ja toista viime vuosina, mutta merkittävin muutos on se, että julkaisukynnys on madaltunut ja lopulta lakannut olemasta. Ennen tekstin saaminen julki vaati käytännössä painokoneen ja jakelujärjestelmän, mutta tätä nykyä kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa heti ja ilmaiseksi. Ja jos välttämättä haluaa kirjansa painettuna, senkin saa digipainosta rahasummalla, jonka pummaa asemalta puolessa tunnissa, jos on siististi pukeutunut.

Esimerkki julkaisukynnyksen katoamisesta on rakkausrunot.fi. Ulkopuolinen voisi kuvitella, että muutama vuosi sitten syntyi valtava villitys kirjoittaa rakkausrunoja, koska monta tuhatta ihmistä ryntäsi sivustolle runoilemaan. Kustantamoissa käsikirjoituksia lukeneet kuitenkin tietävät, että tuota rakkausrunoutta on kirjoitettu ja tarjottu kustantajille maailman sivu, sitä vain ei ole julkaistu. Internetin myötä julkaisukynnys katosi ja vesirajan lasku toi näkyviin rakenteita, jotka olivat aina olleet olemassa, mutta pinnan alla. En oikein ymmärrä, millä perusteella rakkausrunot.fi olisi huono tai tuomittava ilmiö. Tai liikaa.

Ongelma ei itse asiassa olekaan se, että kirjoja julkaistaisiin liikaa. Ongelma on lukijan kannalta se, mistä löydän kirjallisuutta, joka puhuttelee minua. Mitkä kirjat kannattaa lukea? Ja kulttuurin järjestelmän kannalta kysymys kuuluu, kuka on kirjailja. Mitkä teokset olisi arvosteltava, kenelle annetaan apurahat?

Julkaisukynnyksen katoaminen on niin järisyttävää ja kauttaaltaista että sitä ei oikein vielä edes ymmärretä. Muuten ei kai tulisi edes mieleen kysyä, julkaistaanko kirjoja liikaa. Aikaisemmin resurssit olivat rajalliset ja oli syytä arvioida, mikä teos ansaitsee latojain ynnä oionlukijain hien ja arvokkaan painomusteen. Edelleenkin on tietysti syytä arvioida, kannattaako tärvätä kaunista metsää paperiin, mutta sähköinen julkaiseminen ei ole keneltäkään pois. Onko maailmassa liikaa musiikkia? Onko liikaa rakkautta?

Comments are disabled.

2 thoughts on “Julkaistaanko Suomessa liikaa kirjoja?
  • Kata says:

    Julkaistaanko liikaa kirjoja? Mielestäni Suomen kielellä ei voi julkaista liikaa kirjoja. Mutta mikä on pielessä, kun kaupan hyllyssä on niin monta kirjaa joita ei sitten kuitenkaan tee mieli lukea ja turhan usein tulee kuitenkin ostettua englannin kielellä kirjoitettuja kirjoja? Onko niin, että hyviä käännöksiä saisi olla enemmän vai valikoituuko Suomessa kirjakaupan hyllyyn liikaa kirjoja, joiden perimmäinen tarkoitus on vain myydä..?

  • […] on jo pitkään puhuttu, että kirjoja pukkaa maailmaan hiukan liikaakin. Tässä keskustelussa ei ehkä oteta niinkään kantaa laatuun, jota sitäkin voisi aina parantaa, […]