Sähkökirjat kuuluvat kansalle!

Mikko Aarne

“Digikamera ei voi koskaan syrjäyttää filmiä”

Kun joitakin vuosia sitten puhuin sähkökirjoista, sain yleensä vastaani huvittuneen kysymyksen: ”ai sä uskot sähköiseen lukemiseen vai?” On hämmästyttävää, kuinka usein tuon saman kysymyksen kuulee edelleen. Sähkökirjojen ”tuloa” on Suomessa odotettu nyt muutama syksy ja aina keväällä sitten huokaistu, että eipä se tänäkään vuonna tullut.

Vaikka nykyiset, ePub-muotoiset sähkökirjat eivät ole Suomessa varsinaisesti räjäyttäneet pankkia, sähköinen lukeminen ei ole enää pitkään aikaan ollut uskon asia. Se on jo täällä. Ei tarvitse mennä kuin mihin tahansa julkiseen liikennevälineeseen ja katsoa ympärilleen. Ennen junissa ja busseissa luettiin kirjoja, mutta nyt luetaan puhelimia.

Asian voi testata pitämällä kirjaa lukemistottumuksistaan vaikka päivän verran. Kuinka paljon meni aikaa paperilta lukiessa, kuinka paljon tuli luettua koneelta, puhelimesta tai muusta vekottimesta. Omalla kohdallani sähkötoimisten apparaattien ronklaaminen on ohittanut paperilta lukemisen aikoja sitten.

Minkälaista tekstiä tulee sitten luettua raitiovaunua odotellessa? Myönnän vilkuilevani Facebookia lähes jatkuvasti. Myös Twitteriä tulee seurattua, ja uutisotsikot katson aivan liian usein. Kaipaisinko jotain fiksumpaa? Kyllä.

Kirjoja luetaan, sähköisesti luetaan, mutta miksi sähkökirjat sitten eivät ole vielä yleistyneet?

Kun digitaalikamerat aikanaan tulivat, epäiltiin, että digikamerat tuskin kovin nopeasti syrjäyttävät filmikameroita. Koska kuka nyt ruudulta haluaa katsoa kuvia ja missä niitä kuvia sitten säilytetään?

Kuulostaa tutulta. Täsmälleen samoja argumentteja on käytetty kirjojen kohdalla. Kuka nyt ruudulta haluaa lukea ja missä niitä kirjoja sitten säilytetään kun laitteet vaihtuvat?
Kumpaankaan ongelmaan ei kuvapuolella oikeastaan ole tullut käänteentekevää ratkaisua, mutta siitä huolimatta Kodak on jo lopettanut filmin valmistuksen. Ongelmiin ei tarvittu ratkaisua, koska ne eivät olleet ongelmia. Digikuvia ei edes tarvitse säilöä hyllyyn tai laatikkoon samalla tavalla kuin paperikuvia. Ja ruudulta katsominen on itse asiassa huomattavasti hauskempaa kuin paperikuvan katsominen, koska digikuvan voi muokata ja ennen kaikkea jakaa.

Kirjoihin pätee täsmälleen sama. Vaikka nyt sähkökirjaa ostaessa väijyisi aavistuksenomainen pelko, että kallisarvoinen teos saattaa kadota digiavaruuteen, se on itse asiassa paremmassa turvassa kuin paperinen, koska sähkökirjan voi ladata uudelleen ja lukea miltä laitteelta tahtoo. Ja kuten todettua ihmiset lukevat ruuduilta jo nyt enemmän kuin paperilta.

Sähkökirjojen edut paperisiin nähden ovat lopulta lähes yhtä hyvät kuin digikuvilla paperikuviin verrattuna. Jos asiaa katsoo tästä näkökulmasta, on oikeastaan käsittämätöntä, että kirjat luetaan edelleen enimmäkseen paperilta. Sähkökirjan laajamittainen yleistyminen riippuu vain siitä, milloin syntyy järjestelmä, joka ottaa nuo edut käyttöön ja tarjoaa kirjallisuutta yhtä vaivattomasti kuin musiikkia tai yhtä sosiaalisesti kuin valokuvia. Kysymys ei kuulu, syntyykö tällainen järjestelmä vaan milloin se syntyy. Me rakennamme parhaillamme omaa versiotamme. Koska ansaitsemme shokkiotsikoita parempaa luettavaa.

Comments are disabled.

2 thoughts on ““Digikamera ei voi koskaan syrjäyttää filmiä”
  • mikkoaarne says:

    FB-bugin takia tämän postin perästä hävisi pari kommenttia, mutta jäljennän ne oheen:

    Pedevek Kodovo:

    Onhan tämä Stallmanin dystopia tuttu? Tuli tuosta musiikin “vaivattomuudesta” mieleeni.. http://www.gnu.org/philosophy/right-to-read.html

    Jouni:

    Tähän Kodak-esimerkkiin liittyy myös yksi oleellinen havainto, jota et täysin tuonut esille (vaikka varmaankin ajattelit):

    Mikä on käyttäjien todellinen tarve tai halu? Onko se tallentaa, muokata, jakaa ja varastoida kuvia? Vaiko kenties tilanteita, tapahtumia ja muistoja? Vastaus on toivottavasti ilmiselvä; kuvat ovat vain väline toteuttaa tuota todellista tarvetta ja halua. Jos tämä olisi ollut ilmiselvää myös Kodakille, olisi vaivalloista filmiä ehkä osattu tarkastella hiukan kriittisemmin.

    Mutta mikä on nyt käsillä olevaan bisnekseen liittyvä tarve tai halu? Onko se kirja itsessään? Vaiko ehkä tieto ja tarina, ymmärrys ja viihde? Jos jälkimmäinen, niin mielestäni “sähkökirja” ajaa puuhun jo nimellään..;)

  • matti rönkä says:

    Digikamera/filmi-vertaus ontuu siinä, että kyseessä oli yhtä paljon kuvan ottamisen helppous -vallankumous. Kamerat muuttuivat, osin hävisivät tai liittyivät muuhun värkkiin, filkan kehitystä ei enää tarvittu jne.
    Kirjan tekemisen osalta tämä murros on jo koettu silloin, kun siirryttiin kirjoituskoneesta atk-aikaan.
    Muutoin en intä vastaan, en ollenkaan.